Ennakonpidätys

Ennakonpidätys tarkoittaa sitä arvioitua veroa, joka henkilön tulee palkastaan maksaa. Työnantaja perii ennakon palkasta palkanmaksun yhteydessä ja tilittää sen Verohallinnolle työntekijän puolesta. Ennakonpidätys perustuu aina arvioon. Lopullinen verotus tarkistetaan vuoden loputtua ja maksetut verot korjataan joko veronpalautuksella tai jäännösverolla.

Mitä ennakonpidätys sisältää

Ennakonpidätys (siis arvio tulojen mukaisista veroista) koostuu seuraavista osista:

1. Kunnallisverosta
2. Valtion tuloverosta
3. Sairausvakuutusmaksusta (sava)
4. Mahdollisesta kirkollisverosta

Ennakonpidätys saadaan, kun vuoden aikana arviolta saatavista tuloista tehdään vähennykset, jonka jälkeen tuloveroasteikosta katsotaan jäljelle jäävän summan veroprosentti. Tähän asteikosta saatuun prosenttiin lisätään kunnallisvero, mahdollinen kirkollisvero ja sairausvakuutusmaksu.

1. Kunnallisvero maksetaan kunnalle, jonka asukas työntekijä on ollut verovuotta edeltävän vuoden viimeisenä päivänä. Jos esimerkiksi joulukuussa 2013 on asunut Helsingissä, maksetaan vuoden 2014 verotuksessa kunnallisveroa Helsinkiin, riippumatta siitä missä päin Suomea vuoden 2014 aikana asut. Kunnallisvero on aina tasavero, tietty prosenttiosuus. Kunnallisvero päätetään itsenäisesti kunnissa ja se vaihtelee jonkin verran. Vuonna 2019 kunnallisveroprosentit olivat välillä 16,50 % – 22,50 %.

2. Valtionvero, eli valtion tulovero, on progressiivinen eli veroprosentti nousee tulojen kasvaessa. Vuonna 2019 alin valtion tuloveron porras alkaa 17 600 eurosta. Tuloveroasteikko löytyy Verottajan sivuilta täältä.

3. Sairausvakuutusmaksu on vuonna 2019 työntekijän osalta 1,54 % se peritään osana ennakonpidätystä.

4. Mahdollinen kirkollisvero. Tämä osa veroista ei ole pakollinen kaikille, vaan verottaja kerää evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenten maksut osana henkilöverotusta. Kirkollisvero maksetaan työntekijän asuinpaikan seurakunnalle, jos työntekijä kuuluu tai on kuulunut verovuotta edeltävän vuoden viimeisenä päivänä em. kirkkoihin. Kirkollisveron määrä päätetään seurakunnissa, ja se vaihtelee 1 - 2 % kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen mukaan.

Verottaja laskee kaikki nämä verotuksen osat työntekijälle ja niistä muodostuu yksi ennakonpidätysprosentti, jonka mukaan ansiotuloa verotetaan. Verottaja ottaa huomioon laskelmassa myös erilaisia vähennyksiä.

Verovähennykset

Ansiotulosta tehdään monia erilaisia vähennyksiä, jotka pienentävät maksettavan veron määrää. Vähennyksiä on kahta tyyppiä: verotuksen perusteena olevista tuloista tehtäviä vähennyksiä ja suoraan itse maksettavasta verosta tehtäviä verovähennyksiä.

Verotuksen perusteena olevista tuloista laskettavat vähennykset pienentävät lopullista palkkasummaa, jonka perusteella verot määritellään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osan tuloistaan saa verottomana.

Verotuksen perusteena olevia tuloja pienentäviä vähennyksiä ovat esimerkiksi työmatkavähennys tai tulonhankkimisvähennys. Kaikki palkansaajat esimerkiksi saavat tulonhankkimisvähennystä automaattisesti jonkin verran. Sitä voi myös vaatia lisää, jos palkan ansaitsemista varten on joutunut sijoittamaan rahaa (esimerkiksi kouluttautumaan tai hankkimaan työvälineitä).

Veron määrää pienentävät vähennykset leikkaavat suoraan maksettavaa veroa. Kotitalousvähennys on esimerkki tällaisesta verovähennyksestä. Verojen laskemisen jälkeen jää valtiolle maksettavaksi tietty summa rahaa veroina. Veron määrää pienentävät vähennykset leikkaavat suoraan osan tästä summasta pois.